Päivitetty 13.03.2016

ii 5. Mellilän Vähäperän Pytty

 

 

 

 

Pytty

 

Aikoinaan Mellilän Isoperä ja Vähäperä muodostivat yhteisen jakokunnan ja siitä syystä käräjillä kutsuttiin talon haltijaa vain esimerkiksi nimellä Perän Jussi (Pytyltä). Jossain vaiheessa kylänosat erosivat toisistaan ja pienempää osaa alettiin kutsua nimellä Vähäperä. Vähäperässä v. 1540 oli kuusi taloa, joista myöhemmin mm. Pleiku ja Pytty (1622) yhdis­tyivät erotakseen jälleen 1700-luvulla, samoin oli Tiirin ja Tohnan laita (1697). Pytty sijaitsi kyläraitin varrella äärimmäisenä, vieressään Soro ja tien toisella puolella hieman ennen näitä ensin Tohna, sitten Hakkinen.

 

Hopeaveroluettelon (1571) mukaan Vähäperän talojen omaisuus oli jakautunut epätasaisesti. Pytty oli Mellilän alueen toiseksi suurin talo 202 markan omaisuudellaan (yhtä suuri Mellilän Ojakkaan kanssa). Muut talot suurimmillaankin olivat puolta pienempiä, Pleiku jopa täysin varaton.

 

Vuoden 1600 veroselvityksen mukaan Pertillä oli pitäjän toiseksi suurin karja: mm. 15 härkää. V. 1604 Pytyn Pertin ilmoitetaan viljelevän kahta taloa, ilmeisesti Pyttyä ja Tohnaa (tämä tila sai nimensä vasta poika Mikon alkaessa vuorollaan viljellä sitä v. 1618). Tohnan edelliset isännät olivat olleet: 1540-72 Tuomas Pietarinpoika, 1573-81 Sipi Jaakonpoika ja 1582-1600 Ambrosius Heikinpoika.

 

Prättäkitti

 

Pytyn taloon liittyy vanha tarina loimaalaisen noidan Prättäkitin kuuluisimmasta teosta. Prättäkitistä kerrotaan, että hän olisi ollut Loimaan Mannisten Tepon emäntä (verokirjoista ei kuitenkaan löydy yhtään Staffan eli Tapani eli Teppo -nimistä henkilöä, joten on oletettavaa, että se henkilö, josta Tepon tila on saanut nimensä, on elänyt jo keskiajalla, jolloin myös Prättäkitti on elänyt. Ensimmäinen Teppo-lisänimeä käyttänyt isäntä ilmestyy kuvaan v. 1684). Prättä (tai protta) on tarkoittanut lounaismurteessa hyvin puheliasta, suulasta, jopa vähän haukkuvaa ihmistä. Prättäkitin elämäkerta on sadun lailla alkava kertomus, joka ei kuitenkaan pääty onnellisesti. Prätän elämä päättyi surullisesti roviolla, samoin kuin monen muunkin noidaksi epäillyn aikalaisen kohtaloksi koitui.

 

Tarinan mukaan Pytyn talosta oli varastettu rahaa (toisten versioiden mukaan hopeapikari tai kultasormus) ja tekijästä ei ollut tietoa. Todellisuudessa talon oma poika Yrjä oli sen ottanut. Emäntä pyysi noidalta apua teon selvittämiseen, ja Prättäkitti ryhtyi noitumaan tekijää sudeksi. Yrjä oli sutena 9 (tai 7) vuotta ja seuraavana vuotena palasi kotiinsa. (Erään version mukaan Pytyn poika olisi ollut jotensakin jumalinen ja tästä äiti olisi ollut niin vihainen pojalleen, että pyysi noidalta apua sudeksimuuttamiseen. Tämä jumalisuudesta kertova tarinan osa viittaisi siihen, että tarinan tapahtuma-aika olisi perin kauan sitten, niihin aikoihin, jolloin syrjäseudulla vielä oltiin pakanoita ja karsain silmin katseltiin kristinuskon leviämistä. Tämä aika ajoittuisi siis hyvin lähelle sitä aikaa, kun näitä seutuja asutettiin eli ehkä 1200-lukua. Myöskin tarinan muut versiot ajoittavat ajankohdan ainakin ennen 1500-lukua tapahtuneeksi, sillä tiettävästi Pytyllä ei ainakaan sen jälkeen ole ollut Yrjö- tai Yrjä-nimistä poikaa, ehkäpä tietentahtoenkin vältettynä.) Tarina jatkuu: Yrjä eli sutena 9 suden joukossa, ja hänelle oli jäänyt joitakin ihmisestä muistuttavia piirteitä, joiden vuoksi hänen piti varoa muita susia. Juodessaan vettä lähteestä veteen piirtyi ihmisen eikä suden peilikuva. Ihmisen haju oli häneen myös jäänyt ja sen vuoksi hänen oli aina muistettava pysytellä tuulen alapuolella. Talvisaikaan susijoukossa oli tapa, että kunkin vuorollaan oli hankittava ravinnoksi jokin otus. Erään kerran jouluaattona, kun sattui olemaan Yrjän vuoro, oli niin kova pakkanen, ettei ravintoa liikkunut missään ja niin metsästysretki tuntui toivottomalta. Yrjä liikkui kotipihansa tuntumassa ja näki äitinsä hakemassa lihapalaa aitasta. Yrjä hyppäsi emännän eteen uhkaavana ja tämä heitti sian reiden sudelle, arvellen tämän olevan oma poikansa. Jälkeenpäin ihmiseksi tultuaan Yrjä kertoi, miten tärkeä tapahtuma tämä oli ollut; ellei olisi saanut lihapalaa emännältä, olisi se tiennyt hänen loppuaan susien välisen sopimuksen mukaan. Näistä lihanhakureissuista kotoaan tuli Yrjälle tapa ja niin erään kerran tapahtui siellä, ettei näköpiirissä ollutkaan muuta kuin talon kissa saunan akkunalla. Joten Yrjä nappasi kissan ja tästä tuli sitkeä ateria. Tämä taas antoi aiheen sanalaskuun "sitkeää kuin kissan liha", sillä "Pytyn poika sen tiesi, kun oli itse syönyt". Taian mukaan määräajan kuluttua Yrjän piti palata takaisin ihmisolemukseen, sillä edellytyksellä, ettei kukaan ollut näkemässä muodonmuutosta. Tämä tapahtui Pytyn lammaspihatossa ja pahaksi onneksi piika sattui tulemaan väärällä hetkellä, ja niin Yrjälle jäi korttelin mittainen hännäntynkä muistoksi sutenaolosta. Häntä aiheutti ongelmia Yrjälle; istuessa siihen koski niin että täytyi kiljaista, ja kerrotaan, että Pytyn saunan piitassa (penkissä) oli reikä Yrjän häntää varten.  (Katriina Tuloisela)

 

Verho 1991: 23 - 25:  Prättäkitti ei kuitenkaan alussa onnistunut aikeissaan, sillä poika ennätti ristiä itsensä ennen kuin laski jalkansa lattialle, jolloin hän olisi muuttunut sudeksi. Kolmannella kerralla noita onnistui. Jouluaattona Prättäkitti tuli Pytylle ja pisti varhain ennen Yrjän heräämistä valkean vuodeolkiin, jolloin poika hypähti kiireesti vuoteesta ja muuttui sudeksi ja juoksi kerran ulvahtaen ulos.

 

Yrjälle jäi joitakin ihmisen ominaisuuksia. Kun hän joi lähteestä, näkyivät sieltä ihmisen kas­vot. Sen vuoksi hänen täytyi aina juomaan mennessään varoa, ettei muita susia ollut sa­maan aikaan juomassa, sillä muuten ne olisivat syöneet hänet. Häneen oli jäänyt myös ihmisen haju ja hänen piti pysytellä aina tuulen alapuolella, etteivät muut sudet haistaneet sitä. Tässä yhdeksän suden laumassa oli tapana, että kunkin vuorollaan tuli hankkia jokin eläin ruoaksi. Kerran jouluaattona sattui olemaan Yrjän vuoro metsästää. Oli kova pakkanen ja jo myöhä, joten saaliin saanti oli vaikeaa, kun siatkaan eivät olleet ulkona. Yrjä meni kotin­sa lähistölle ja kuljeskeli siellä ja odotteli, kunnes äiti meni aitasta hakemaan lihaa. Kun emäntä oli lähdössä pois, olivat suden hampaat irvessä, käpälät aitan kynnyksellä. Emäntä arveli, että ehkä se oli hänen oma poikansa, heitti sille sian reiden, jonka susi otti ja lähti metsään. Sen jälkeen Yrjä kävi muinakin jouluaattoina kotona ja sai emännältä lihaa ja lei­pää. Kerran taas ollessaan saaliin hankkimisvuorossa hän ei löytänyt mitään saalista. Hän meni sen vuoksi kotiinsa saadakseen jonkin elukan, mutta ei nähnyt kuin kissan saunan ikku­nalla. Sen hän otti, mutta sen liha oli niin sitkeää, etteivät sudet tahtoneet saada sitä syödyk­si. Tästä saatiin sanonta "Sitkeätä kun kissanliha". Pytyn poika sen tiesi, kun oli itse syönyt.

 

Yhdeksän, toisten mukaan seitsemän vuotta Pytyn Yrjä oli sutena. Sen kuluttua hänen piti itsestään ilman Prättäkitin apua taas muuttua ihmiseksi. Sitä ei kuitenkaan saanut kukaan ihminen olla näkemässä. Sen vuoksi Yrjä meni lammaspihattoon riisumaan sudenpukua. Sinne sattui kuitenkin vähän liian aikaisin tulemaan talon piika ja niin jäi Yrjälle korttelin pitui­nen hännäntynkä jäljelle. Siitä oli luonnollisesti paljon haittaa. Istuessa siihen koski, niin että täytyi kiljaista. Kerrotaan, että Pytyn saunan penkissä oli sitä varten reikä, johon häntä sopi.

 

 Mellilän Vähänperän ruotusotamiehet ja rakuunat - Timo Verho

 

Mellilän (aiemmin ja nykyisin Loimaan) Vähänperän kylässä oli ruotujakojärjestelmän astuessa voimaan vuonna 1694 viisi taloa. Ne olivat numerojärjestyksessä 1. Tohna, 2. Tiiri, 3. Sorri, 4. Hakkinen ja 5. Pytty. Kuudes talo Pleiku oli jo yhdistetty Pyttyyn. Pytty oli suurin, 1,5 manttaalin perintötila ja muut olivat 0,5 manttaalin suuruisia.

Tohnan isäntä Antti Rekonpoika otti viljelykseensä myös Tiirin suurten nälkävuosien jälkeen 1600-luvun lopussa, joten taloja oli 1700-luvulle tultaessa vain neljä. Tohnan ja Tiirin yhteinen manttaaliluku oli siis tasan 1 manttaali. Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella sekä Pytty että Tohna jakaantuivat veljesten kesken tasasuuriin osiin, joiden etuliitteiksi tuli Vanha ja Uusi.

Loimaalla ensimmäinen ruodutus suoritettiin vuosina 1695-96. Vuoteen 1700 mennessä jako oli saatu perusteiltaan jo sellaiseksi, että se säilyi lähes muuttumattomana koko Ruotsin vallan ajan. Vähänperän taloista Pytystä tehtiin rustholli nro 24 ja Tohna ja Tiiri vastasivat yhdessä ratsumiehen varustamisesta numerolla 25. Hakkinen ja Soro muodostivat yhdessä jalkaväen ruodun nro 72.

Isonvihan jälkeen vuonna 1721 ratsuväkirykmentit muutettiin henkirakuunarykmenteiksi ja samalla miehistölle annettiin sukunimenomaiset sotilasnimet. Rakuunat olivat kevytaseisia ratsain liikkumaan tarkoitettuja sotilaita. Varsinainen taistelu käytiin jalan.

Ratsuväen pidosta luovuttiin vuosien 1788-90 sodan jälkeen ja tilalle luotiin vuonna 1791 kevyt jalkaväki. Aikaisemman Henkirakuunarykmentin tilalle luotiin Turun läänin ja Porin läänin rykmenttien kevyet jalkaväkipataljoonat, joita vuodesta 1805 lähtien nimitettiin ratsutilapataljooniksi. Rakuunat ja kevyen jalkaväen miehet soveltuivat helposti liikuteltavina yksikköinä sotaväen reserviksi, joka voitiin heittää avuksi kriittisimpiin kohtiin. Tätä samaa oppia noudatettiin myös tavisodassa.

Loimaan rakuunat sijoitettiin Porin läänin Henkirakuunarykmentin everstiluutnantin komppaniaan numeroilla 17-62. Näin Loimaalla oli 46 ratsutilaa eli rusthollia. Jalka­väki sen sijaan kuului Turun läänin jalkaväkirykmenttiin. Jalkaväen sotamiehet oli sijoitettu Turun läänin jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniaksi kutsuttuun komppaniaan, jossa he täyttivät ruodut 13-96.

 

 

 

 

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 1 -

1. sukupolvi

 

 

Skinnar, Henrik Larsinpoika. Talollinen.

 

Lapset:

1) Jöns (katso taulu 2)

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 2-

2 sukupolvi

 

 

Pytty (Skinnar), Jöns (Jussi) Henrikinpoika (taulusta 1. Isä: Skinnar, Henrik Larsinpoika) k. Mellilä, Vähäperän Pytty. Nahkuri, talollinen. Asuinpaikka Mellilä, Vähänperän Pytty. Isäntänä 1540 - 1571.

 

Loimaan pitäjän Vähänperän kylän Pytyn ensimmäinen isäntä oli Jöns Henriksson eli Jussi Heikinpoika (eli Perän Jussi), nahkuri.  Perän Jöns oli lautamiehenä v. 1551 kevätkäräjillä.  Samoilla käräjillä tuomittiin muuten Juns Hendricksonille veljensä puolesta kaikki rahat niiltä, jotka tälle olivat velalliset.  Jussi oli kaikkiaan lautamiehenä v. 1551 - 57 käräjillä viidesti.
V. 1551 kesäkäräjillä tuomittiin Heikki Puujalalle härkänsä takaisin Perän Jussilta, joka oli lyönyt sen kuoliaaksi.  Jussi tuomittiin lisäksi kolmen markan sakkoihin.  V. 1552 kevätäräjillä jouduttiin asiaan vielä palaamaan: Jussi tuomittiin antamaan härkä 3 viikon kuluessa Nisius (?) Puujalalle ja vielä  markan sakkoihin oikeuden päätöksen noudattamatta jättämisestä.  (Katriina Tuloisela)

 

Lapset:

1) Jakob (katso taulu 3) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Talollinen.

2) Brita s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Tyttärensä Cecilia lunasti Henrikinpojan 10.03.1593 antaman tuomion mukaan Pytylle kuuluneen 2 1/4 äyrin Pleikunmaan autiosta ja hänen serkkunsa Jakob Bertilinpoika lunasti sen sittemmin kruunulta.

3) Henrik s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Poikansa Jakob Henrikinpoika asui vuonna 1639 Patakoskella.

4) Mickel s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Asui Loimaan Vähässäperässä vuonna 1626.

5) Bertil Hollo s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Asui Loimaan Krekilän Hollossa vuonna 1626. Tilaa hallitsi vuodesta 1611 hänen poikansa Jöns Bertilinpoika ja vuodesta 1636 tämän poika Henrik Jönsinpoika.

6) Valborg s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Muutti Alastaron Sikilään.

7) Karin s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan vuonna 1626 perinnönjaon yhteydessä.

8) Elin (Elina) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Ruotsi.

Puoliso Simon. Poika Arbogan pormestari Per Simoninpoika. Hänen poikansa Johan Perinpoika peri Pytyltä isoäitinsä perintöä.

9) Martta s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan vuonna 1626 perinnönjaon yhteydessä.

10) Dorde s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 12.11.1619 perinnönjaon yhteydessä.

11) Margareta s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Puoliso Sigfrid Sämiskmakare Turussa.

12) Barbro s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Loimaan käräjillä 06. - 08.09.1638 "Framträdde för retten Thomas Suickj och Hanss Bertilsson ifrå Åbo aff Borgmestaren i Åbo Wälförståndigh Mårthen Sigdzsson fullmechtigade så och på sine egne wegne talte Frantz Bertillson i Lille Perä till om nogot arf som dem efter dere mormoder H. Barbro...".

Puolisot:

¤¤ 1) Suikki, Eskil Markuksenpoika. Hänen isänsä Markus Suikki oli porvari Turussa ainakin vuosina 1554 - 71. Eskil Suikki toimi kauppiaana ja Turun kämnerinä. Asui Kirkkokorttelin Kirkkokadulla. Haudattiin 17.01.1591 tuomiokirkkoon. Hautajaisissa kannettiin 11 paria kynttilöitä ja poltettiin kolmella markalla vahaa. Kelloja soitettiin kaksinkertaisesti.

Lapset::

1) Tytär. Edellä mainitun vuoden 1638 perintövaatimuksen mukaan Thomas Suikki haki äidinäitinsä perintöä. Mikäli kyseessä ei kuitenkin ole isänäiti, olisi Thomaksen äiti ollut avioliitossa serkkunsa kauppias Thomas Mattsinpoika Suikin, Matts Markuksenpoika Suikin pojan, kanssa. Perintöä vaatinut Thomas Thomaksenpoika Suikki toimi Turun kaupunginvartioston kirjurina ja piiskurina.

2) Tytär, kuoli Turussa vuonna 1632. Puoliso Turun pormestari noin 1608 - 1623 Bertil Mårteninpoika. Bertilin nimeltä tuntematon tytär avioitui 05.12.1624. Bertilin pojista Daniel mainitaan teininä vuonna 1626. Poika Hans Bertilinpoika puoles­taan haki Loimaan käräjillä vuonna 1638 isoäitinsä Barbron perintöä Frans Pytyltä. Samoin hän vaati Turun raastuvanoikeudessa 14.12.1646 puolta Kirkkokadun Kaljalan talosta äitinsä perintönä. Hansin sisaruksiksi mainitaan herra Henrik Bartholomaeo, Jakob Bertilinpoika ja vaimo Margareta Bertilintytär.

3) Barbro. Puoliso kamreeri Sigfrid Sigfridinpoika. Heidän poikansa Mårten Sigfridinpoika toimi Turussa kämnerinä, raatimiehenä 1627 - 1634 sekä pormestarina 04.07.1635 lähtien. Tästä toimesta hän erosi vanhuuden tähden vuonna 1650. Hän toimi myös kaupungin valtiopäivämiehenä vuonna 1635. Mårten Sigfridinpojan puoliso Brita Erikintytär haudattiin 21.09.1679 Turussa. Heidän lapsistaan Anna avioitui kaksi kertaa, ensin Sven Sveninpojan ja sitten pormestari Petter Jessenhausenin kanssa. Toisen tyttären puoliso oli akatemian­notaari ja sittemmin Kangasalan kirkkoherra Johannes Arvidi Frisius, joka kuoli vuonna 1672. Kamreerin ja Barbron toinen poika Matts kuoli ilman perillisiä, sillä hänen veljensä peri hänet.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 3 -

3. sukupolvi

 

 

Pytty, Jacob Jönsinpoika (taulusta 2. Isä: Pytty (Skinnar), Jöns (Jussi) Henrikinpoika) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Mellilä, Vähäperän Pytty v. 1571 - 1600.

 

Talollinen Loimaan pitäjän Vähänperän kylän Pytyn talossa vuodesta 1571 vuoteen 1592. Vuoden 1571 Elfsborgin veroluettelon mukaan hänellä oli kuparia 14 markkaa, 2 hevosta, joiden arvo oli 30 markkaa, 5 lehmää, 10 lammasta, 2 härkää, 4 vuohta, 3 sikaa sekä nuorta karjaa 18 yksilöä. Koko verotettavan omaisuuden arvo oli 202 markkaa 6 äyriä ja veroa siitä perittiin 20 markkaa 2 äyriä ja 6 penninkiä.

 

Jaakon lisänimi oli v. 1582 Pijttij (ij=y)

 

Lapset:

1) Bertil (Pertti, Perttu) Jacobinpoika (katso taulu 4) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 4 -

4. sukupolvi

 

 

Pytty, Bertil (Pertti, Perttu) Jacobinpoika (taulusta 3. Isä: Pytty, Jacob Jönsinpoika) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty v. 1592 - 1610 sekä Tohna v. 1605 - 1614.

 

Isännöi Pleikua 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan veljentyttärensä perheen jälkeen.  Pleikulle seuraavaksi isännäksi tuli v. 1657 jälleen Paulin veljenpoika Tuomo Fransinpoika.  Pauli yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.  (Katriina Tuloisela)

 

Ratsastalollinen Loimaan pitäjän Vähänperän kylän Pytyllä vuodesta 1592 vuoteen 1614. Oli myös Vähänperän Tohnan talon isäntä vuodesta 1605 vuoteen 1614. Pytty tuli vuodesta 1604 ratsastaloksi ja sen tilaluku oli 2 siihen liitetyn Tohnan vuoksi. Pytyllä oli vuonna 1600 Loimaan toiseksi suurin karja, johon kuului 2 hevosta, 15 härkää, 31 lehmää, 26 nuorta nautaa, 90 lammasta, 27 pukkia ja 16 sikaa.  (Genos 4|2010 s. 147 - 155)

 

Puolisot:

¤¤ 1) Eskola, Valborg Larsintytär s. Loimaa, Inkilän Eskola.

 

Isä: Inkilä, Lars Olofinpoika. Isäntänä ainakin vuodesta 1540 vuoteen 1565 ja lautamiehenä 1539 - 60.

 

Valborgin veli Erik Larsinpoika isännöi Inkilän Eskolaa, 3 äyrin ja 12 penningin veron tilaa, isänsä jälkeen vuoteen 1594. Tila oli veroautiona vuodesta 1592. Tilalla mainitaan vuonna 1593 myös Staffan Erikinpoika. Erik luovutti tilansa Inkilässä Bertil Pytyn ja sisarensa Valborgin pojalle Andersille vuonna 1600. Anders pysyi tilan isäntänä vuoteen 1636.

 

Lapset:

1) Frans Bertilinpoika (katso taulu 5) s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Vähäperän Pytyn isäntänä v. 1611 - 1646.

2) Michel Bertilinpoika Tohna s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Mellilä, Vähäperän Tohna v. 1618 - 1648.

Syntyi Loimaan pitäjän Vähänperän kylän Pytyn ratsastalossa. Talollinen Vähänperän Soron talossa, joka oli 6 1/4 äyrin ostomaa. Talollinen Vähänperän Tohnalla 1618 - 48.

Maaliskuussa 1620 Frans Bertilinpoika ilmoitti maksaneensa täydelleen veljiensä Mickelin ja Sigfridin isän ja äidinperinnön. Muille sisaruksille Thomakselle, Jöranille, Andersille, Karinille ja Gertrudille oli heidän isänsä Bertil maksanut itse heidän perintönsä. Mickelin nuorin poika oli lisäksi saanut Jakob Henrikssonin 2 1/2 äyrin
ja 3 penningin veron tilan ja sen osan Kettävän niitystä, joka ulottui suureen latoon.

Loimaan käräjillä 06.10.1740 Pytyn perilliset kiistelivät Tiirin talon omistuksesta. Vähänperän Tohnan ratsutilan, Soron ja Tiirin omistaja oli tämän taulun Mickel Bertilinpoika, joka oli Pytyn poika. Hänen poikansa Grels Mickelinpojan poika Mickel jatkoi Soron isäntänä ja toinen poika Anders Grelsinpoika Tohnan isäntänä.

Lapset:

1) Karin

2) Valborg

3) Gertrud

4) Grels Tohna. Hänen pojanpoikansa Andersinpoika hallitsi vuonna 1740 yhdistettyjä Tohnan ja Tiirin tiloja.

5) Simon, kuoli vuonna 1665. Vähänperän 1/2 manttaalin Tiirin ratsutilan isäntä.  Puoliso Agneta Jöranintytär. Simonin poika Eskil Tiiri kuoli vuonna 1697. Eskilin vanhin poika Anders kuoli samana vuonna isänsä kanssa. Poika Jakob Eskilinpoika oli vuonna 1697 Inkerinmaalla sekä poika Jöran Eskilinpoika samana vuonna Merimaskussa. Jöran Eskilinpojan pojat Jakob ja Jöran mainitaan 1720 luvulla talollisina Kaarinan Halisissa. Loimaan käräjillä lokakuussa 1740 Maskun Liukolan talollinen Thomas Jöraninpoika vaati omasta ja sisarustensa puolesta perintöä yhdistettyjen Tolman ja Tiirin ratsutilojen isännältä Matts Andersinpojalta. Thomaksen sisaruksista Henrik oli tuolloin talollisena Maskussa, Erik muurarinkisällinä Turussa ja Maria sotilaan vaimona Laitilassa. Matts saattoi osoittaa, että Tiiriä oli tarjottu jo vuonna 1697 sukulaisten varustettavaksi ja se oli joutunut laillisesti tätä tietä hänelle. Tammikuussa 1735 Majanojan Elias Andersinpoika maksoi veljilleen Matts ja Gustaf Fonteniukselle sekä sisarelleen isänperinnön heidän ratsutilaltaan. Perinnön saivat myös "veli" ratsutilallinen Jakob Mattsin­poika Juonikas Majanojalta ja Majanojan augmenttitalollinen Tuomo Antinpoika.

Puolisot:

¤¤ 2) Jöranintytär, Lisa

Lapset:

1) Henrik. Puoliso Gertrud.

3) Jöns (Juho) Pertinpoika Hollo s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Loimaa, Krekilä. Talollinen. Asuinpaikka Loimaa, Krekilän Hollo (uusi isäntä, isäntänä v. 1611 - 1631).

Vaati Krekilässä asuessaan Loimaan käräjillä 2.11.1625 veljeltään Fransilta 10 taalaria, 3 tynnyriä ruista, hopealusikkaa, leiviskää messinkiä, kolmea viikatetta, kahta hakkuu­kirvestä, yhtä piilukirvestä, kahta rautakankea, kahta sirppiä, nahkavällyä, päätyynyä, vaippaa ja lakanaa.

4) Thomas Pertinpoika Tuomola s. Mellilä, Vähäperän Pytty, k. Loimaa, Piltola. Rusthollari. Asuinpaikka Piltolan Tuomola (uusi isäntä).

Talollinen Loimaan Piltolan Tuomolassa. Tilaa isännöi hänen jälkeensä poika Sigfrid, joka kuoli vuonna 1673 jättäen isännyyden pojalleen Thomas Sigfridinpojalle. Syys­kuussa 1620 Turun Matts Thomaksenpoika ja hänen sisarensa Margareta ja Valborg sekä heidän sisaruspuolensa, joita oli kaksi poikaa ja tytär, vaativat Frans Pytyltä isänperintöään, joka oli jäänyt Bertil Pytyn haltuun. Frans esitti perinnönjakokirjan, jonka mukaan he olivat jo saaneet viisinkertaisena perintöosansa. Edesmenneen Thomaksen tytär Margareta, joka asui Loimaan Piltolassa, vaati käräjillä 15.09.1623 sedältään Frans Pytyltä 10 taalaria isänsä perintöä. Tämä esitti 22.09.1621 päivätyn kuitin, jonka mukaan hän oli maksanut kaikkien sisarustensa perinnön, ja Margaretan edesmennyt veli Matts Thomaksenpoika oli ottanut sen vastaan isänsä perillisten puolesta.

Katriina Tuloisela:

Thomas Bertillsson on merkitty Tuomolan viljelijäksi / isännäksi vuosi vuoden jälkeen vuodesta 1610 lähtien [SAY], mutta Toropaisen esiintuomien käräjä­merkintöjen nojalla hänen on täytynyt olla kuollut ennen syyskuuta 1620, koska lapset ajavat perintöosuusasiaansa itse. SAY:ssa hänen nimensä näkyy edel­leenkin isäntänä Valborg-vaimoineen vielä v. 1646! Perheenjäseniä on muutenkin kirjattu tässä kohdin SAY:oon vasta vuodesta 1634, joten tätä aiemmat detaljit on vain arvailujen varassa. Jotta syyskuussa 1620 3+3 yhteisen isän eli Thomas Bertillssonin (Pytty-Tuomolan) lasta voi ajaa asiaansa, on toteuduttava se, että 1) ko. Thomas (Pytty-Tuomola) oli kuollut tätä ennen ja että 2) hän oli avioitunut kahdesti; olenko oikeassa? Näyttäisi siltä, että SAY:ssakin vaimoksi merkitty Valborg on jälkimmäinen näistä vaimoista ja että myös Valborg on avioi­tunut kahdesti, jolloin harmillisesti tämän uuden puolison nimi sattuisi olemaan myös Thomas Bertillsson (joka puolestaan näkyy SAY:ssa pitkään Tuomolan isäntänä, mutta HisKistä hakien ei hänen kuolinmerkintäänsä löydy; k. ehkä 1656 / 1657 tai 1659 / 1660, jolloin aukot Hiskissä?).

Juha Vuorela:

Eikös Say:n pohjana ole verotusta varten kootut tiedot. Silloinhan oikean isännän nimellä ei ollut väliä, kunhan vain kruunu sai tulonsa. Voisiko yksi mahdollinen selitys olla tämä.

Kati Tuloisela:

On kyllä varteenotettava näkökanta, mutta miksi käräjillä lapset vaativat isänsä perintöosuuksia sedältään, jos kerran isä olisi elossa? Se ei mulla mene jakeluun?

Puolisot:

¤¤ 1) Sipintytär, Valpuri s. Loimaa, Köyliö, k. Loimaa, Piltola

5) Sigfrid (Sipi) Pertinpoika s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Marraskuussa 1621 Frans Pytty vaati Niinijoensuun neljänneksen isäntiä maksamaan verorästinsä siltä ajalta, kun hänen veljensä Sigfrid Bertilinpoika oli ollut neljännes­miehenä. Frans oli joutunut itse maksamaan muiden rästit veljensä kuoltua. Hänen esittämänsä luettelo velallisista luettiin käräjillä, eikä kukaan siinä mainittu voinut kieltää olevansa hänelle veroista velkaa.

6) Anders Eskola s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Maaliskuussa 1600 Bertil Pytty kertoi oikeudelle, että hänen vaimonsa Valborg Larsin­tytär oli syntyisin Inkilän kylästä ja tämän veli Erik Larsinpoika eli siellä edelleen. Osa Erikin lapsista oli jättänyt hänet ja hän oli köyhtynyt niin, ettei voinut enää pitää tilaa. Bertil oli siksi asettanut poikansa Andersin asumaan tilaa. Sen verot olivat jääneet maksamatta kolmelta vuodelta. Veroluvultaan tila oli äyrin ja 21 penninkiä. Anders oli suorittanut maksut kruunulle ja Erikin muut velat. Erikin poika Eskil halusi nyt saada tilan, mutta oli kuitenkin mennyt vieraan palvelukseen. Isännöi tilaa vuoteen 1636.

7) Karin s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Maaliskuussa 1645 Frans Pytty vaati vielä sisareltaan Isostaperästä 5 tynnyriä rukiita, 3 tynnyriä kauroja, 14 kappaa ohria ja 7 1/2 hopeataalaria, jotka hän oli tälle lainannut. Karin sanoi isänsä luvanneen hänelle kuolinvuoteellaan kaksi lehmää ja 2 tynnyriä kauroja. Frans sanoi maksaneensa ne jo hänelle. Kun Karin kielsi tämän, lupasi Frans hänelle 7 1/2 taalaria ja 2 tynnyriä kauroja. Karin lupasi maksaa veljelleen tynnyrin kauroja ja 14 kappaa ohria. Karin sanoi vielä, että kyseiset 5 tynnyriä rukiita oli luvattu hänelle perinnönjaossa, mutta Frans kielsi tämän. Asia lykättiin, kunnes jakokirja saataisiin oikeuteen. Elokuussa 1645 Karin tuomittiin maksamaan veljelleen Fransille tunnustamansa velka 3 tynnyriä rukiita, 2 tynnyriä kauroja, 14 kappaa ohria ja kaksi lehmää sekä 7 1/2 hopeataalaria. Veli antoi sisarelleen tämän köyhyyden tähden 2 tynnyriä rukiita, tynnyrin kauroja ja yhden vuoden häränvuokran. Marraskuussa 1646 Frans Bertilinpoika esitti sisarensa velat. Kun Karinin mies Simon Thomaksenpoika Isostaperästä kielsi saaneensa kaiken, esitti Frans Axel Kurjen, Klas Hornin ja alilaamanni Jöran Jönssonin 3. toukokuuta päivätyn kirjeen, jonka mukaan kaikki sisaret olivat saaneet osansa sekä kiinteästä että irtaimesta perinnöstä.

Puolisot:

¤¤ 1) Thomaksenpoika, Simon

8) Gertrud s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Isä Bertil oli maksanut itse koko hänen perintönsä ennen vuotta 1620.

9) Pauli Pertinpoika s. 1626 Mellilä, Vähäperä, k. 15.08.1686 Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Vähäperän Pleiku.

Isännöi Pleikua 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan veljentyttärensä perheen jälkeen.  Pleikulle seuraavaksi isännäksi tuli v. 1657 jälleen Paulin veljenpoika Tuomo Fransinpoika.  Pauli yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 5 -

5. sukupolvi

 

 

Pytty, Frans Bertilinpoika (taulusta 4. Isä: Pytty, Bertil (Pertti, Perttu) Jacobinpoika) s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Vähäperän Pytyn isäntänä v. 1611 - 1646.

 

Frans oli talonpoikaisratsumies vuodesta 1620 alkaen ja Pytty oli rustholli tästä eteenpäin.  Frans otti Pleikun tilan viljeltäväkseen v. 1622, joka siirtyi vävy Yrjö Klemetinpojalle v. 1638.  Pleikun isäntänä Frans mainitaan jälleen v. 1648, 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan myös veli Pauli Pertinpoika, ja vuodesta 1657 poika Tuomo Fransinpoika.  (Katriina Tuloisela)

 

Kemppilän Sipi Yrjönpoika sai marraskuussa 1636 takaisin sen lehmän, jonka lain määrää­mät miehet olivat ottaneet häneltä Frans Pertunpoika Pytyn velan pantiksi.  Kurittulan Kreki Mikola näet vannoi, että lehmä oli hänen ja hän oli antanut sen vuokralle Sipille.

 

Myös Peräpytty, syntyi Loimaan pitäjän Vähänperän kylän Pytyn ratsastalossa. Ratsastalol­linen Pytyllä vuodesta 1611 vuoteen 1646. Tilaan kuului Pleiku, jota viljeli vuodesta 1639 Fransin vävy. Frans kärsi vuoden 1635 kadossa suuren 15 viljatynnyrin vahingon. Lääninkirjanpitäjä Elias Jönsinpoika määräsi 04.03.1658, että Fransille tuli maksaa 30 hopeataalaria, sillä hän varusti kahta ratsumiestä, eikä hänelle ollut määrätty siitä aputilaa verojen keräämistä varten. Ensimmäinen ratsumies Frans Mattsinpoika oli edelleen hengissä Puolassa ja toinen, Mårten Simoninpoika, oli marssinut syyskuussa 1656 ryssää vastaan.

 

Frans huudatti kolmannen kerran Loimaan käräjillä 15.09.1623 Okon 2 äyrin tilan Mellilästä. Se oli ollut ensin Bengt Henrikinpojalla Niinijoensuulta, sitten Reitolan Olof Jöraninpojalla ja viimeksi Jakob Jöraninpojalla, joka oli velkaa Fransille 9 tynnyriä viljaa ja 5 taalaria.

 

Kesäkuussa 1625 Jakob Ambrosiuksenpoika Timmerman Tukholmasta valitti, että Frans Pytty oli ominut hänen ollessaan pieni hänen isänsä 2 1/2 äyrin maan tilan Vähässäperässä ja kerännyt hänen isänsä saatavatkin. Frans esitti Henrik Jakobssonin 29. huhtikuuta 1601 päivätyn tuomiokirjeen. Sen mukaan Ambrosius oli ollut Fransin isälle Bertilille velkaa 35 taalaria 18 äyriä. Frans oli saanut tilaan kiinnekirjan 28. tammikuuta 1622. Lisäksi hän oli elättänyt Ambrosiusta 24 vuotta ja haudannut tämän kunniallisesti. Papiston todistuksen mukaan Ambrosius oli kertonut kuolinvuoteellaan, että hän oli kerännyt velkansa itse.

 

Pytyn perinnönjaot

 

Kesäkuussa 1626 tuli turkulaisen kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan poika Matts Sigfridinpoika Tyrvään Riddarlasta Loimaan käräjille, ja vaati Pytyn Frans Bertilinpojalta äidinpuoleista perintöään Loimaan Vähässäperässä sijainneesta 2 äyrin ja 6 penningin äyriveron tilasta, joka oli hänen mukaansa vielä jakamatta. Frans, joka oli Pytyn isännän Jöns Henrikinpojan pojanpojan Bertil Jakobinpojan poika, esitti laamanni Henrik Jakobinpojan tuomiokirjeen päivättynä 10. toukokuuta 1593. Sen mukaan Pytyn perillisistä Turun Eskil Suikin vaimo Barbro Jönsintytär ja tämän sisar Sigfrid Sämiskmakaren vaimo Margareta olivat kumpikin saaneet tilalta perintönä 17 markkaa. Heidän sisarensa Karin oli saanut saman summan ja Martta kahden markan arvoisen lehmän sekä lisäksi niin paljon, että hänkin oli saanut osansa 17 markkaa. Frans oli lisäksi antanut koko tilasta 34 taalaria ja 3 markkaa, josta oli maksettu heidän sisarensa Dorde Jönsintyttären perintö, kuten Gabriel Berendtinpojan 12. marraskuuta 1619 antama tuomiokirje osoitti. Fransin mukaan Dorde oli saattanut saada perintöä yli oman osansa.

Loimaan käräjillä syyskuussa 1638 Thomas Suikki ja Hans Bertilinpoika Turusta astuivat oikeuden eteen ja vaativat valtuutettuina pormestari Mårten Sigfridinpojan sekä omasta puolestaan perintöä Vähänperän Frans Bertilinpojalta äidinäitinsä Barbron jälkeen Pleikunmaasta, joka oli 2 1/4 äyrin maa Vähässäperässä. Frans esitti Henrik Jakobinpojan 10. toukokuuta 1593 päiväämän tuomion, jonka mukaan Barbron Brita sisaren tytär Cecilia oli lunastanut tilan autiosta ja Bertil Jakobinpoika Pytty oli lunastanut sen sitten kruunulta. Vaikka heidän ei tullutkaan periä Fransin mielestä mitään autiosta, oli Bertil maksanut Barbrolle, Eskil Suikin vaimolle ja Margaretalle, Sigfrid Sämiskmakaren vaimolle ja tämän tyttärelle Karinille sukulaisuuden perusteella.

 

Toukokuussa 1633 Frans Pytty esitti 4. helmikuuta 1633 Marttilan Ollilan Margareta ja Agneta Sigfridintyttären allekirjoittaman jakoluettelon. Sen olivat vahvistaneet nimikirjoituksellaan nimismies Erik Thomaksenpoika ja puumerkeillään Kössään Lukas Bertilinpoika ja Pesänsuon Knut Eskilinpoika. Sen mukaan kyseiset miehet olivat olleet oikeuden 2. lokakuuta 1632 antaman määräyksen mukaan jakamassa perintöä Pytyllä Fransin ja hänen veljentyttäriensä Margaretan ja Agnetan sekä hänen veljensä Mickel Fransinpojan välillä. Tilan rakennuksista arvioitiin tuolloin tyttöjen isän Sigfridin osuus. Nämä saivat yhteensä 60 riikintaalaria. 3 1/2 taalaria ruotsalaista rahaa, kaksi hopealusikkaa, jotka painoivat yhteensä kahdeksan luotia ja tynnyrin rukiita. He saivat lisäksi isänisänsä Bertil Jakobinpojan Vähänperän kylästä ostamasta tilasta 6 1/4 taalaria. Mickel Bertilinpoika sai samasta ostotilasta myös 6 1/4 taalaria. Tämän jaon jälkeen perilliset olivat olleet tyytyväisiä ja kädenlyönnillä vapauttaneet Fransin ja hänen perillisensä enemmistä perintövaatimuksista.

 

Marraskuussa 1639 ilmaantui lisää perillisiä, jotka vaativat Fransilta osuutta perinnöstä. Tuolloin esitti Ruotsin Arbogan kaupungin asukas Johan Perinpoika kotikaupunkinsa raadin antaman kirjeen, jonka mukaan hän oli kaupungin entisen pormestarin Per Simoninpojan poika. Hänellä oli mukanaan myös isänsä antama valtakirja, jolla hänet oikeutettiin vaatimaan perintöä Perin äidin Elin Jönsintyttären veljen pojanpojalta Frans Bertilinpojalta. Frans esitti Henrik Jakobinpojan 27. helmikuuta 1604 antaman kihlakunnanoikeuden tuomion, jonka mukaan tuolloin oli jaettu Pytyn perintöä Patakosken (Koski TI.) Jakob Henrikinpojalle, joka oli Bertil Pytyn isän veljenpoika, Bertilin isän sisarelle Loimaan Sikilän Valborg Jönsintyttärelle ja mainitulle Elinille. Koska Elin oli tuomiokirjeen mukaan tuolloin Ruotsissa, oli hänen osuutensa jäänyt Pytylle. Kaksi muuta perillistä olivat saaneet oman perintönsä. Frans myönsi, että Elinin perintö 54 taalaria oli edelleen hänen hallussaan. Se määrättiin maksettavaksi tuolloisen rahan arvon mukaan, joka oli vuoden 1639 riikintaalareiksi muutettuna 48 taalaria. Frans lupasi maksaa summan ennen seuraavaa sunnuntaita ja Loimaan kappalainen Lars ja nimismies Erik Thomaksenpoika määrättiin todistajiksi tilaisuuteen.  (Genos 4|2010 s. 147 – 155, Veli Pekka Toropainen)

 

 

Puolisot:

¤¤ 1) Brita s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä.

 

Mainitaan Pytyllä vuodesta 1634 vuoteen 1646

 

Lapset:

1) Brita s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan vuodesta 1634.

Puolisot:

¤¤ 1) Klemetinpoika, Yrjö Talollinen. Asuinpaikka Vähäperän Pleiku v. 1638 - 1648. Vihitty 1637. Sai Vähänperän Pleikun tilan viljeltäväkseen apeltaan.

2) Karin s. Mellilä, Vähäperän Pytty, Vaati 07.08.1666 veljiltään Thomakselta ja Jakobilta tavaroita. Puoliso tuolloin Loimaan Mökköisten Anders Jöraninpoika.

                      Puolisot:

                      ¤¤ 1) Jöraninpoika, Anders. Loimaa, Mökköinen.

3) Tytär, mainitaan vuodesta 1634 vuoteen 1635. Puoliso mahdollisesti vuonna 1654 mainittu Pesänsuon Thomas Erikinpoika.

4) Thomas Fransinpoika (katso taulu 6) s. 1616 Mellilä, Vähäperän Pytty, k. 24.01.1692 Mellilä, Vähäperän Pytty. Rusthollari.

5) Jakob s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Oli edesmennyt elokuussa 1666. Naimaton, koska hänen veljensä ja sisarensa perivät hänen tavaransa.

6) Lapsi, haudattiin 1648 kirkkoon 6 taalarilla.

7) Gertrud s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Eli 1681 Loimaan Isossaperässä sokeana ja raajarikkona. Veli Thomas määrättiin hoitamaan hänet hautaan.

8) Michel Tohna s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Talollinen Vähänperän Tohnalla. Heinäkuussa 1651 edesmenneen Vähänperän Mikko Fransinpojan jälkeensä jättämät velat määrättiin ulosmittaamaan hänen leskeltään ja muilta perillisiltään.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 6 -

6. sukupolvi

 

 

Pytty, Thomas Fransinpoika (taulusta 5. Isä: Pytty, Frans Bertilinpoika) s. 1616 Mellilä, Vähäperän Pytty, k. 24.01.1692 Mellilä, Vähäperän Pytty. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty v. 1647 - 1685.

 

Tuomo avioitui kahdesti.  Lapsia hänelle syntyi yhteensä 10 kpl.

 

Pleikun tila siirtyi Tuomolle v. 1657 sedältään Pauli Pertinpojalta.  Pleiku oli aiemmin yhdistetty Pyttyyn ja yritetty erottaa Tuomon siskolle, mutta kiertyi näin takaisin Pyttyyn.  Pauli-setä yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.

 

Vielä 1900-luvulla vanha kansa muisteli käytetyn nimeä Pleikun lato ladosta, joka sijaitsi Vanha-Pytyn (eli Verhon) mailla Verhon ja Soron talojen välissä.  Nimi oli siis elänyt muistissa kolmesataa vuotta!  (Katriina Tuloisela)

 

Käräjillä 16.11.1653 Thomas pyysi jakomiehiä suorittamaan perinnönjaon hänen ja hänen sisarustensa Välillä.

 

Lapset:

1) Kaarina Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1656.

2) Klaus (Klas) Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1677 - 89.

3) Tuomo Tuomonpoika Pyttynen (katso taulu 7) s. 1642 Mellilä, Vähäperän Pytty,
k. 24.07.1715 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.

4) Kerttu Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Mainitaan vuonna 1656. Loimaan käräjillä 28.05.1681 Gertrudin veli Thomas määrättiin maksamaan sisarelleen ne 50 taalaria, jotka hän oli tältä lainannut 15 vuotta aiemmin Turussa sotamiehensä palkkaamiseen.

5) Sipi (Sigfrid) Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

Mainitaan Pleikun isäntänä 1661. Maaliskuussa 1658 amtmanni Johan Grimsten valitti oikeudelle suuresti, että kun hän oli ollut joulun aikaan Ylstadin kartanossa kreivi Wittenbergin asioissa antamassa kauroja mallastamista varten, oli paikalla ollut myös Vähänperän ratsastalollisen poika Sigfrid Thomaksenpoika Pytty. Kun amtmanni oli aikonut jatkaa matkaansa, oli Sigfrid seissyt kartanon portilla. Pimeydessä Sigfrid oli tarttunut amtmannia molemmilla käsillä hiuksista ja kaatanut hänet selälleen maahan sekä noussut tämän päälle. Sitten hän oli vetänyt puukkonsa esiin, mutta osunut ensimmäisellä iskulla harhaan. Tämä isku oli osunut apuun tulleen amtmannin ratsumiehen selkään. Toinen isku oli osunut amtmannia päähän. Lisäksi amtmanni oli saanut iskun niskaansa, kuten Petrus Bergiuksen, Jacobus Walsteniuksen ja Johan Brunlöffin todistus päivättynä 07.01.1658 osoitti. Amtmanni arveli, että mikäli hänen väkensä ei olisi tullut apuun, olisi hänet murhattu hänen armollisen herransa kartanolla. Sigfrid oli laitettu kartanolla sopivaan kistuun eli vankihuoneeseen muutamaksi tunniksi käytöksensä vuoksi. Kun Sigfrid anoi amtmannilta sovintoa, tämä suostui siihen hoppmannin ja lautakunnan pyynnöstä. Sigfrid ja hänen isänsä Thomas lupasivat sovittajaisina 200 kuparitaalaria, josta sata maksettaisiin heti ja loput markkinoilla syksyllä. Lisäksi Sigfridiä tai hänen läheisiään kiellettiin tuomion uhalla vastaisuudessa haukkumasta tai ahdistelemasta amtmannia.

6) Valpuri Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperän Pytty.

7) Kaarle (Karl) Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1678 - 82.

8) Matti Tuomonpoika s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1664.

9) Aune (Agneta) Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1665.

10) Marketta (Margareta) Tuomontytär s. Mellilä, Vähäperän Pytty. Mainitaan 1666.

 

Puolisot:

¤¤ 1) Liisa s. Mellilä, Vähäperä, k. Mellilä, Vähäperä, haudattu 1675. Mainitaan Pytyssä vuodesta 1634 vuoteen 1674. Haudattiin 1675 5 taalarilla 24 äyrillä.

 

                      Lapset:

                      1) Karin, Liisan ensimmäisestä avioliitosta

 

Ainakin Tuomo on Liisan lapsi

 

¤¤ 2) Valpuri k. 1712 Mellilä, Vähäperä. Mainitaan Pytyssä vuodesta 1677 vuoteen 1686.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 7 -

7. sukupolvi

 

 

Pyttynen, Tuomo Tuomonpoika (taulusta 6. Isä: Pytty, Thomas Fransinpoika) s. 1642 Mellilä, Vähäperän Pytty, k. 24.07.1715 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty v. 1685 - 1709.

 

Vuonna 1689 verokirjoissa lukee Pytyn kohdalla: Thomas Pyttynen med Pleiku (eli Tuomas Pyttynen, myös Pleikun viljelijä).  (Katriina Tuloisela)

 

Puolisot:

¤¤ 1) Jaakontytär, Riitta s. 21.04.1657, k. 02.03.1733 Mellilä, Vähäperä, haudattu Loimaan kirkon kuoriin.

 

Lapset:

1) Simo Tuomonpoika (katso taulu 8) s. 1678 Mellilä, Vähäperä, k. 16.06.1764 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty vuodesta 1709.

2) Tuomo Tuomonpoika s. 14.11.1680 Mellilä, Vähäperä, k. 06.09.1758 Loimaa, Ypäjän Manninen. Talollinen. Asuinpaikka Mannisten Harakka (uusi isäntä).

Puolisot:

¤¤ 1) Pörhö, Maria Pertintytär s. 1693 Loimaa, Kauhanoja, k. 27.02.1763 Loimaa, Ypäjän Manninen.

3) Riitta Tuomontytär s. 29.09.1682 Mellilä, Vähäperä, k. 29.11.1724 Loimaa, Hirvikoski.

Puolisot:

¤¤ 1) Knuutila, Niilo Tuomonpoika s. 07.12.1671 Loimaa, Hirvikoski, k. 02.01.1748 Loimaa, Hirvikoski. Talollinen. Vihitty 22.04.1729 Loimaa. Asuinpaikka Hirvikosken Knuutila v. 1703 - 1740.

4) Anna Tuomontytär s. 21.09.1684 Mellilä, Vähäperä, k. 10.04.1742 Alastaro, Virttaa.

Puolisot:

¤¤ 1) Tätilä, Simo Heikinpoika s. 1682 Alastaro, Virttaa, k. 11.05.1752 Alastaro, Virttaan Tätilä. Talollinen.

5) Heikki Tuomonpoika s. 06.01.1687 Mellilä, Vähäperä. Elossa ainakin vuonna 1709.

6) Maria Tuomontytär s. 08.09.1689 Mellilä, Vähäperä, k. 05.10.1712.

 

 

 

 

- Mellilän Vähäperän Pytty  Taulu 8 -

8. sukupolvi

 

 

Pytty, Simo Tuomonpoika (taulusta 7. Isä: Pyttynen, Tuomo Tuomonpoika) s. 1678 Mellilä, Vähäperä, k. 16.06.1764 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari. Asuinpaikka Vähäperän Pytty vuodesta 1709.

 

Arvioitaessa v. 1713 pitäjäläisten omaisuutta sotaveroa varten, laskettiin Pytyn arvoksi 700 taalaria eli se oli Mellilän pitäjän talonpoikaisomistuksessa olevista taloista arvokkain.  Myös irtaimisto oli Pytyllä yksi kaikkein arvokkaimpia ja sekin arvioitiin 700 kuparitaalarin arvoiseksi (vain Virttaan Kurki-Sipilän ja naapurin Antti Tohnan irtaimistot olivat arvokkaampia).  (Katriina Tuloisela)

 

Puolisot:

¤¤ 1) Jaakkola, Anna Yrjöntytär s. 27.07.1698 Loimaa, Kauhanoja, k. 26.06.1767 Mellilä, Vähäperä.

 

Lapset:

1) Tuomo Simonpoika s. 23.11.1715 Mellilä, Vähäperä, k. 19.03.1778 Mellilä, Vähäperä. Rusthollari.

Lokakuussa 1753 Vähäperän Tuomo Pytty ilmoitti, että saman kylän Antti Mikonpoika Soro oli ottanut niityksi ilman muiden kylän isäntien lupaa osan heidän karjanlaitumes­taan.  Tämän kautta laidun oli pienentynyt ja karjan tie metsään tullut hankalaksi käyttää.  Kun Antti kielsi tämän, vaativat muut katselmuksen suorittamista.

Elokuussa 1750 Tuomo Pytty valitti, että hänen naapurillaan Matti Antinpoika Tohnalla oli niin raju ratsukko-hevonen, että se vahingoitti kyläkunnan muita hevosia laitumella.  Siksi hän vaati Mattia pitämään hevosensa kiinni.  Matti tunnusti asian olevan näin ja lupasi huolehtia siitä, että hevonen lähtisi kylästä.

Pytyn tila jaettiin perheen pojille Tuomolle ja Mikolle, näin muodostuivat Uusi- ja Vanha-Pytty.

Perheen lapset Mikko ja Kaisa naivat Onkijoen Ala-Hollon sisarukset, Kaisa meni emännäksi Ala-Hollolle ja Mikko toi emännän Vanha-Pytylle.  (Katriina Tuloisela)

Puolisot:

¤¤ 1) Marttila, Maria Tuomontytär s. 11.08.1723 Loimaa, Kauhanoja, k. 26.08.1810 Mellilä, Vähäperä.

2) Johan s. 21.03.1720 Mellilä, Vähäperä, k. 01.09.1793 Loimaa, Joenperän Isotalo. Rusthollari.

Puolisot:

¤¤ 1) Johansdotter, Maria (Isotalo) s. 10.03.1727 Loimaa, Joenperän Isotalo,

k. 28.02.1802 Loimaa, Joenperän Isotalo.

Lapset:

1) Anna s. 06.11.1746 Loimaa, Joenperän Isotalo, k. 10.06.1808 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer (Metsämaa, Korpi), mätäkuume.

Puolisot:

¤¤ 1) Christersson, Anders (Isoperhe) s. 06.11.1732 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer (Metsämaa, Korpi), k. 08.12.1811 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer, vanhuus. Ratsutilallinen. Vihitty 24.10.1773 Loimaa.

<<  Loimaan Klokkarla ja Korvala  Taulu 4

2) Heikki Juhonpoika s. 27.12.1748 Loimaa, Joenperä, k. 28.03.1815 Loimaa, Joenperä. Rusthollari.

Puolisot:

¤¤ 1) Martila, Liisa Pertintytär s. 10.08.1750 Loimaa, Kauhanoja, k. 03.10.1779 Loimaa, Joenperä. Vihitty 28.06.1775 Loimaa.

¤¤ 2) Andersdotter, Eva (Isoperhe) s. 03.08.1767 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer, k. 18.11.1822 Loimaa, Joenperä.

3) Juho Juhonpoika s. 07.03.1752 Loimaa, Joenperä, k. 08.07.1752 Loimaa, Joenperä.

4) Maria Juhontytär s. 02.10.1753 Loimaa, Joenperä, k. 11.04.1812 Metsämaa, Korpi.

Puolisot:

¤¤ 1) Andersson, Christer s. 01.03.1757 Loimaa, Korvalan Isoperheen Christer.

5) Vappu Juhontytär s. 20.05.1756 Loimaa, Joenperä, k. 02.08.1761 Loimaa, Joenperä.

6) Juho Juhonpoika s. 21.07.1761 Loimaa, Joenperä, k. 10.11.1761 Loimaa, Joenperä.

7) Juhontytär s. 14.04.1763 Loimaa, Joenperä, k. 14.04.1763 Loimaa, Joenperä. Kuolleena syntynyt.

3) Heikki Simonpoika s. marr. 1722 Mellilä, Vähäperä, k. 10.12.1733 Mellilä, Vähäperä.

4) Riitta Simontytär s. 1724 Mellilä, Vähäperä, k. 09.09.1792 Tarvasjoki, Tuorila.

Puolisot:

¤¤ 1) Isotalo, Matti Juhonpoika s. 19.08.1720 Tarvasjoki, Tuorila, k. 14.07.1771 Tarvasjoki, Tuorila. Talollinen. Asuinpaikka Tuorilan Isotalo (eli Kankaren Pihko).

5) Mikko Simonpoika s. 18.08.1727 Mellilä, Vähäperä. Talollinen. Asuinpaikka Tammela, Sukulan Tolpo. vävy.

Puolisot:

¤¤ 1) Tolpo, Liisa Martintytär s. 24.05.1736 Tammela, Sukula.

6) Maria Simontytär s. 13.06.1729 Mellilä, Vähäperä, k. 16.01.1784 Metsämaa, Majanoja.

Puolisot:

¤¤ 1) Juonikas, Johannes (Juho) Jaakonpoika s. 27.05.1720 Metsämaa, Majanoja, k. 11.07.1797 Metsämaa, Majanoja. Talollinen. Asuinpaikka Majanojan Juonikas.

7) Erkki Simonpoika s. 02.04.1732 Mellilä, Vähäperä, k. 05.05.1813 Loimaa, Vilvainen. Talollinen. Asuinpaikka Vilvaisten Markula. lesken mies.

Puolisot:

¤¤ 1) Jaakontytär, Riitta s. 1731, k. 14.04.1810 Loimaa, Vilvainen.

8) Vappu Simontytär s. 20.02.1735 Mellilä, Vähäperä, k. 25.03.1772 Ypäjä, Ypäjänkylä.

Puolisot:

¤¤ 1) Myllykylä, Simo Tuomonpoika s. 24.10.1737 Ypäjä, Ypäjänkylä, k. 17.09.1804 Ypäjä, Ypäjänkylä. Rusthollari. Asuinpaikka Ypäjänkylän Myllykylä.